Packcraft-seikkailulla Äkäsjoella

Melonta, Packraft

11.09.2023, Äkäsjoki

Kurvaan ystävieni kanssa Sisu Outdoorin pihaan ja vastassa odottaa lappuhaalareihin ja leveään hymyyn sonnustautunut Maikku. Maassa lojuu kasa vihreää ruttuista nylonia – tyhjinä lepääviä packrafteja, tutummin reppulauttoja.

Jokaiselle valitaan oikean kokoinen alus ja ohjeistetaan, kuinka se saadaan muutettua vesikelpoiseksi. Täyttämiseen voi käyttää joko ladattavaa taskukokoista pumppua tai täyttöpussia, joka on kuin venttilillä varustettu pieni jätesäkki. Haluan kokeilla perinteistä tapaa. Täyttöpussi kiinnitetään packcraftiin ja kauhaistaan täyteen ilmaa. Suuaukko rullataan umpeen ja ilma puristetaan pussista lautan sisään. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta todellisuudessa lautta täyttyy parissa minuutissa, jopa nopeammin kuin pumppua käyttävillä. Lopuksi täytetään selkänoja ja istuin, puetaan pelastusliivit ja kypärät ja suunnataan rantaan. Retki voi alkaa!

Veneet vesille

Laskemme packcraftit rantaveteen ja kipuamme kyytiin. Kuin kanneksi jalkojen päälle kiinnitetään vedenpitävä kangas, jotta mahdollinen roiskuva vesi ei kastele vaatteita. Aukkopeite ei ole pakollinen ja helteisillä ilmoilla roiskuvan veden ottaakin mielellään vastaan. Nyt vesi on vielä viileää ja peitteen alla on mukavan lämmin.

Lautan vakaus yllättää. Se ei keiku eikä heilu samaan tapaan kuin kajakki tai soutuvene. Samaan aikaan se kuitenkin liukuu kevyesti veden pinnalla melan antaessa vauhtia.

“Melalla ei kuulu vetää vaan työntää. Ajatelkaa, että nyrkkeilette ilmaa edessänne vastakkaisella kädellä” kuuluu ohjeistus. Ilmaa mätkiessä matka etenee verkkaisesti kohti Äkäsjoen alkukesän virtaa.

Kevään tulvavedet ovat alkaneet laskea silmissä ja joen virtaus on kevyttä ja lempeää. Aurinko heijastuu solisevan veden pinnasta ja linnut laulavat alkukesän laulujaan. Muutamia isoja kiviä näkyy veden alla ja vesi kuohuu niiden ylitse. Niiden yli melomista tulee välttää. Ei siksi, että packcraft kaatuisi tai menisi rikki osuessaan kiveen tai hiekkapohjaan. Kiven päältä voi olla vaikea päästä eteenpäin. Muutaman erehdyksen kautta opimme seuraamaan vettä ja suuntaamaan kivien ohi.

Kuohujen kautta suvannon suojaan

“Muistakaa, että mela on yksi teidän tukipisteistänne. Pitäkää melan toinen pää aina vedessä”, meitä ohjeistetaan pienen nivan kohistessa edessämme.

Packcraft viilettää ketterästi, mutta tasaisen varmasti virran mukana ja roiskaisee vettä kasvoille. Takaa kuuluu pari innostuksen ja jännityksen sekaista kiljahdusta. Kuohut ovat pieniä, eikä lautta käytännössä voi kaatua. Silti vatsanpohjassa kutkuttaa. Kun virta tyyntyy suvannoksi, pääsee nauru. Sehän oli mahtavaa!

Suvannon suojissa nojaudun selälleni packcraftin perän päälle ja annan liplattavan veden keinuttaa lauttaa. Rantavedessä kasvavat rentukat heilahtelevat joen liikkeiden tahdissa ja aurinko lämmittää kasvoja. Ensimmäinen evästauko. Ohjaamme packcraftit kiinni joen penkereeseen. Kovemmassa virrassa pitäisi pitää jostain kiinni, mutta suvannon reunassa lautat pysyvät itsekseen paikallaan. Aukkopeitteen alta kaivetaan pussillinen pullaa. Kohta pulla jos toinenkin lentää ilmassa: kaikille jaetaan omansa. Vesipulloista on muistutettu lähtiessä, eikä turhaan. Taivaan täydeltä porottava, tumman veden pinnasta heijastuva aurinko saa hien virtaamaan.

Itsevarmuus kasvaa virran edetessä

Mitä pidemmälle joki meidät kuljettaa, sitä enemmän itsevarmuuteni kasvaa – alan luottaa, että packcraft puksuttaa kovemmassakin virrassa tasaisesti kuin juna, vaikka takaperin. Välillä melon aktiivisesti, välillä annan joen hoitaa etenemisen ja ohjailen lautan vain kivien ohi. Joessa seisoo kahluuhousuihin pukeutunut kalastaja. Tervehdimme ja kysymme, onko kala ollut syönnillä. Kaksi alamittaista harjusta, kuulemma. Ystäväni vilkaisee urheilukelloaan: takana on matkaa jo yli 10 km. Tuntuu paljon vähemmältä. Retken päätepiste alkaa lähestyä ja soitamme meille kyydin.

Ohjaamme packcraftit rantaan kahden ison kiven väliin. Heitän kengät varmuuden vuoksi tasamaalle ja nousen kömpelösti rantaan. Jalat säilyvät onnekseni kuivina. Nostan lautan ylös joesta ja autan ystäväni turvallisesti rantaan. Lautta on kevyt, vain muutaman kilon painoinen. Siksi se kai onkin reppulautta: pieneen tilaan mahtuva, kevyt ja nopeasti täytettävä lautta, joka kulkee mukana vaikka repussa.

Avaamme lauttojen venttiilit ja ilma virtaa ulos ryöppyämällä. Lautat painuvat ruttuun ja rullaamme ne tiiviiksi paketeiksi – vähän kuin tyhjentäisi ilmapatjoja. Nostamme kuusi nopeasti tyhjennettyä packcraftia pakettiauton perään ja hyppäämme itsekin kyytiin. Seitsemän ihmistä ja puoli tusinaa reppulauttoja meloineen sujahtavat helposti kyytiin, eikä ole edes ahdasta! Matkalla takaisin kylälle hihkumme innosta ja syömme viimeisiä eväidemme rippeitä. Mielipide packcraftista on yksimielinen: uskomattoman käytännöllinen ja yllättävän vakaa ja näppärä. Ehkä jopa paras väline liikkua Ylläksen alueen vesistöillä!

Packraft eli reppulautta

  • Parin kilon painoinen ilmatäytteinen kulkuväline vesille
  • Toimii parhaiten virtavesissä, sillä keveyden takia on hitaampi melottava
  • Helppo ja kiva, sopii erinomaisesti ensikertalaisille
  • Pakkautuu pieneen, helppo kuljettaa
  • Kausi: Toukokuu-lokakuu, kun vedet ovat jäistä vapaat
  • Kulkee hienosti tosi matalassakin vedessä

Vuokraa Melontavälineitä

ota opastettu retki

  • Melontaretki Äkäsjoelle
  • Packraft Melontaretki, Virtaava Vesi ja Helpot Kosket
  • Packraft melontaan tutustuminen
  • Packraft-Reppulauttailu, melontaretki joelle ja helpoihin koskiin