Astumme porukalla ulos autosta. Pihapiirissä vanhat puurakennukset luovat tunnelmaa ja niiden takana kohoavat tunturien laet kaamosta enteilevän, pastellisen taivaan alla. Äkäslompolon keskiössä, tunturien sylissä, syntyy jotain ainutlaatuista kun käsityöperinne, historia ja luovuus kohtaavat Arctic Artefactin poronsarvityöpajassa.
Lehon talo seisoo tukevasti keskellä pihaa. Kävelemme sisään taloon Joni Kaulasen tervetulotoivotusten saattelemana. Kapuamme rappuset yläkertaan ja ensimmäisenä huomio kiinnittyy värikkäisiin seiniin. Oranssia – joka puolella. Ihana piristysruiske hämärtyvään iltapäivään. Olemme osallistumassa poronsarvityöpajaan, jossa pääsee itse valmistamaan lomamuiston, lahjan lähimmäiselle tai ihan vaan herättelemään luovuuttaan uudella tavalla.
Lehon talo ja Arctic Artefact – astuminen luovuuden maailmaan
Kuulemme alkajaisiksi paloja talon historiasta. Jonin vaari rakensi Lehon kolmannen päätalon vuonna 1958 majoitustoimintaa varten. Vuodepaikkoja oli 32, sähköt tulivat vuonna 1967 ja puhelinnumero oli 14. Vuodepaikoista kymmenen sijaitsi työpajan huoneessa. Kymmenen paikkaa tuossa tilassa, ajattelen. Sanonta sen kertoo – sopu sijaa antaa. Välillä minusta tuntuu, että haluaisin astua takaisin entisaikaan, mietin Kaulasen jatkaessa kertomustaan.
Värejä rakastanut Ilta-mummo oli onnistunut valitsemaan Jonin lempivärin eteisen sormipaneeleihin jo kauan ennen lapsenlapsensa syntymää. Kun saamme riisuttua ulkovaatteet yläkerran aulaan, astumme itse työpajaan, jossa lämpimät porontaljat odottavat penkeillä ja seinät ovat yksityiskohtia täynnä. Istuuduttuani pöytään en voi olla huomaamatta tarkasti aseteltuja esitteitä, lasisia mustekyniä ja mustepulloja sekä hauskoja, lämmintä valoa luovia pöytävalaisimia. Ilmassa tuoksuu kodikkaalta.
Joni kertoo lempeällä äänellä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja minkälaisia sarviesineitä voimme pajassa luoda. Jokainen pajaan osallistuja saa itse valmistaa poronsarvesta kaksi ainutlaatuista magneettia, riipusta, avaimenperää tai korvakoruparin valmiiksi sahatuista kiekoista. Jokaisella pajaan osallistujalla on vieressään lehtinen, jossa esitellään erilaisia symboleita ja niiden merkitykset.
Saamelaiset symbolit, Lapin käsityöperinne ja historia inspiroivat työpajassa
Ensimmäisenä tehtävänäni on valita sopivat ja mieluisat palat poronsarvea – jatkan samalla parhaani mukaan kuuntelua mistä kaikesta Joni meille kertoo: Symboleista ja niiden historiasta, tarinoista ja merkityksistä. Puun latvassa istuva metso voi esimerkiksi olla pahaenteinen symboli. Erikoisesti käyttäytyviä lintuja pidettiin epäonnen enteenä.
Päätän tehdä magneetin ja avaimenperän. Seuraavaksi uppoudun enemmän eri symboleihin ja mietin minkälaista tarinaa haluaisin tuotoksillani kertoa. Päätän tehdä sarvimagneetin, joka esittää symbolien avulla perinteistä Saamelaisten maailmankuvaa.
Symbolien historiaa
Näitä samoja symboleita perinteisesti käytettiin lapinrummuissa. Kristinuskon tullessa lapinrumpuja alettiin tuhota ja piilottaa. Niihin tuli myös vaikutteita uudesta monoteistisestä uskonnosta, tai näin ainakin oman elämänsä ristiretkeläisille kerrottiin, jotta omasta uskonnasta voitiin pitää kiinni.
Rumpujen symboleista ja niiden yhdistelmien lukemisesta ei ole uuden valtauskonnon suvaitsemattomuuden vuoksi juurikaan varmoja tulkintoja, vaan tieto perustuu suulliseen perimätietoon ja aiheeseen syventyneiden tutkijoiden valistuneisiin arvauksiin. Myöskään vanhoja rumpuja ei juuri ole enää olemassa, sillä sadoista vainoista selvinneistä rummuista lähes kaikki paloivat Kööpenhaminan palossa 1795. Suomesta rumpuja on jäljellä kolme, jotka kaikki sijaitsevat museoissa ulkomailla.
Suomen rummuissa on kolme tasoa, joissa asuu ja joista saadaan erilaisia asioita: Ylinen (jumalat ja elämänviisaus), alinen (esi-isät ja apu vaivoihin) ja keskinen (ihmisen maailma ja luonnon henget). Jokainen valittu symboli kertoo tarinaa näistä tasoista. Tuolloisen maailmankatsomuksen mukaan alinen ei ollut synkkä paikka. Vasta kristinuskon vaikutuksesta syntyi kuvastoa kostonhimoisesta helvetistä, jonka vaikutuksesta syntyi ”paha vainajala” – Rotaimo. Alisesta voi löytyä juuri se apu, mitä ihmisen elämässä tarvitaan ja esi-isien elämä jatkuu siellä eri muodossa.
Näin valmistat poronsarvituotteita – käsillä tekemisen ilo
Valitsen kuvaan symboleita, jotka jollain tavalla puhuttelevat minua tässä hetkessä. Magneetin yliseen osaan valitsin esimerkiksi Ukko ylijumalan, joka antoi sateen, elämän ja puhdisti ilmasta taudit. Jos Ukkoa ei lepytelty uhrein hän käytti vihastuessaan vasaraansa.
Sarvenpala ja idea valittuna jäljennämme palan ääriviivat paperiin ja saamme hahmotella tuotosta ensin paperille sekä testata lasisia mustekyniä testipalaan. Vaikka minulla on kokemusta piirtämisestä, mietin hetken päästä, että tässäkin kokemus tekee varmasti mestarin. Mutta vitsit, miten mukavaa tämä on ja rentouttavaa – mietin! Uppoutua täysin hetkeen ja tuottaa jotain erilaista. Sarvenpalan pinta tuntuu reunoilta sileältä ja keskeltä huokoisemmalta.
Puheensorina ja keskittynyt hiljaisuus vuorottelevat tilassa – pajan ohjaajana Joni passaa meitä minkä kerkeää, neuvoo ja pesee välillä tukkeutuvia mustekyniä.
Välillä katse harhailee huoneessa ja seuraavaksi pitsiset kynttilät aiheuttavatkin ihmettelyä ja ihastusta. Jokainen käy vuorollaan poraamassa reiän sitä tarvitseviin tuotoksiin. Siihenkin saan niin pätevän ohjeistuksen, että naurattaa. Joni huolehtii, että poraaminen on turvallista ja pora surahtaa kimeästi luun läpi, kunnes vapautan terän ylös ja reikä on valmis. Juuri tällaisesta käsillä tekemisestä pidän. Opin uutta ja saan testailla mitä milloinkin tapahtuu ja millaista jälkeä kynästä tulee, jos kastankin sitä hieman enemmän musteeseen.
Pajassa poronsarvista ei synny hukkaa. Poronsarvesta suurin osa muuttuu ensin viipaleiksi ja sitten matkamuistoiksi joko asiakkaan tai Jonin käsissä. Jämäpalat muuttuvat poronsarvijauheeksi visakoivuisessa morttelissa ja Jonin toiveissa ne lähtevät jo lähitulevaisuudessa tyytyväisten asiakkaiden mukana maailmalle.
Poronsarvityöpajan lopputulos – uniikki matkamuisto Lapista
Kun tuotteet ovat valmiita ne nostetaan pieneen puuarkkuun, ja pajan vetäjä käy viimeistelemässä ne ohuella lakkakerroksella. Se varmistaa, että luomuksemme kestävät pitkään. Viimeistelynä tuotoksiin kiinnitämme kuka mitäkin. Magneetti liimataan palan taustalle tai nahkanyöri sidotaan ohjeiden mukaan, jotta riipuksen voi laittaa kaulaan, vaikka saman tien. Jokainen vaihe on harkittu ja ennakoitu, vaikka mieluisilta yllätyksiltäkään emme välty.
Elämys, joka jää mieleen
Jäämme vielä juttelemaan hetkeksi ja otamme kuvia uusista kauniista koruistamme porontaljaa vasten. Tämä oli mukava ja välitön kokemus, josta yllätyin positiivisesti – odotukset todellakin ylittyivät. Jos haluat kokea Lapin käsityöperinteen omilla käsilläsi ja luoda tarinan, joka kulkee mukanasi, varaa ajoissa paikkasi poronsarvityöpajaan. Tämä on elämys, jota et unohda.