Retkiluistelua luonnonjäillä – harvinainen elämys Ylläksellä

Auton tuulilasia on saanut raaputtaa jäästä jo useampana aamuna ja kuulaan raikkaat, talvea enteilevät päivät toistavat toinen toistaan. Ensilumi on satanut hentona vaippana tunturiin viikkoa aiemmin, mutta isompien järvien selät ovat pysytelleet sulana. Viime päivinä pakkanen on kuitenkin ollut kireää ja järvet peittyvät päättäväisesti jäähän, joka paksuuntuu vauhdilla.

Huhut kertovat, että pian olisivat käsillä parhaat hetket retkiluisteluun. Ylläksellä näitä päiviä ei välttämättä ole montaa vuodessa, sillä lunta kertyy nopealla tahdilla peittäen luistelujäät alleen. Alkaa ahkera suunnittelu.

Pikainen sääennusteen vilkaisu lupaa täydellistä keliä tulevalle vapaapäivälle. Auringonpaistetta ja tyyntä. Päivät ennen sitä tulevat olemaan reilusti pakkasen puolella, joten jää ehtii paksuuntua entisestään.

Kuvassa etualalla kirkasta järven jäätä, taustalla lehdettömät puut, muutama rakennus ja hennon lumipeitteiset tunturit.
Kuulaat lokakuun aamut ovat kauniita ja innostavat liikkeelle. Kuva: Markus Kiili/ Visit Ylläs

Vatsanpohjassa kutkuttelee ja silmät loistavat

Mukaan pakataan retkiluistimet ja niihin sopivat jalkineet, naskalit, heittoköysi ja reppu. Reppuun sullotaan taukotakki ja vaihtovaatteet vedenpitävässä säkissä, lämmintä juotavaa sekä herkullisia eväitä. Viimeisenä iltana ennen retkeä teemme vielä itse jääsauvat jään paksuuden tarkistamiseen. Teemme ne ohjeen mukaisesti harjanvarsista ja tarpeeksi pitkistä paksuista pulteista, jotka kiinnitetään tukevasti kierteellä varren päähän. Sauvalla on tarkoitus varmistaa jään kantavuutta luistelijan edellä. Jos sauvan piikki menee jäästä läpi, on etsittävä toinen reitti tai käännyttävä takaisin.

Lähtöaamu on upea. Kuulemme edellispäivänä paikalta mitatun jään paksuuden, joka on lähempänä kymmentä senttiä teräsjäätä. Aurinko paistaa matalalta horisontista ja hengitys höyryää. Pientä jännitystä on ilmassa, sillä osa porukasta on retkiluistelemassa ensimmäistä kertaa. Aiemmat opit jäistä nousemisesta ja jään paksuuden tarkkailusta takovat mielessä. Katselemme etukäteen kartalta mahdollisia rannan lähellä sijaitsevia virtapaikkoja, joissa jää saattaisi olla heikompaa.

Järvenrannalla laitamme naskalit kaulaan, vaihdamme kengät luistimiin ja heitämme reput selkään. Jätämme lapun rantaan kenkien luo, jossa kerromme, että olemme lähteneet luistelemaan.

Ensimmäinen tunne on kuin olisin bambi liukkaalla jäällä. Hetken ajan tuntuu siltä, että en olisi koskaan luistellut ja luistimet vievät minua enemmän kuin omat jalat. Sormenpäitä nipistelee ennen kuin liike ja käsineet ehtivät lämmittää ne luistinten vaihdon jäljiltä.

Kuvassa kaksi retkiluistelijaa kirkkaalla järvenjäällä, taustalla näkyy puita rannalla ja kirkas sininen taivas.
Retkiluistellessa kannattaa pitää pientä väliä kaveriin. Näin varmistetaan turvallinen eteneminen mikäli jää on vielä hieman ohuempaa. Jos kaveri edellä sattuisi tippumaan jäihin on takana tulevalla mahdollisuus heittää tälle köysi ja auttaa kaveri ylös. Kuva: Milla Heikkinen

Retkiluistelu – riemua luonnonjäillä

Jää on kristallin kirkasta ja matala pohja näkyy jään läpi tarjoten suoran näkymän rannan pohjakasvustoon ja kauniisiin, auringossa kullanhohtoisina kuultaviin kiviin. Hakkaamme alkuun enemmän sauvoilla varmistaaksemme jään paksuutta, vaikka olemmekin saaneet luotettavalta lähteeltä edellisillan lukemat. Jää tuntuu todella lujalta ja lähdemme tunnustellen luistelemaan rantaa pitkin.

Potku potkulta luistelu tuntuu varmemmalta ja liu’ut pitenevät. Kiidämme pitkin rantaa hymynkare huulilla. Näemme kauempana myös muita luistelijoita. Välillä jäät ujeltavat ja pulputtavat vielä muotoa ja paksuutta hakiessaan.

Luistelemme useita kilometrejä kauempia lumipeitteisiä tuntureita ihaillen. Katsomme välillä kartasta, ettemme mene huomaamattamme virtapaikkojen ohi tarkistamatta jään paksuutta ja noudatamme muutamassa kohdassa erityistä tarkkaavaisuutta. Jää on melkein kauttaaltaan kirkasta ja läpinäkyvää teräsjäätä. Uskomattoman tasaista ja kiiltävää. Muutamassa kohdassa jää muuttuu väriltään maitomaisemmaksi luoden jännittävää tuntua luistinten alla. Olen käynyt joitakin kertoja aiemminkin luonnon jäillä luistelemassa, mutta en ole ikinä kokenut mitään vastaavaa.

Kuvassa kaksi retkiluistelijaa kirkkaalla järven jäällä. Taustalla kaukana rantaviivaa ja kirkas sininen taivas.
Kirkas teräsjää ja auringonpaiste tekivät olosuhteista harvinaisen ihanteelliset. Luistelu vaatii kuitenkin aina jään havainnointia ja pidimmekin turvallisuuden mielessä koko päivän ajan. Kuva: Milla Heikkinen

Jännittävä luonnonnäytelmä

Tapaamme jonkin ajan kuluttua toiset luistelijat, jotka varoittavat heikommasta kohdasta tulevan niemenkärjen kohdalla. Joku kokeneempi ja hieman kokeilunhaluinen retkiluistelija on aiemmin tänään humpsahtanut siitä läpi. Hän on päässyt kuitenkin hyvin naskalien kanssa kaverin avustamana jäistä ylös vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Niemenkärjen pääsee hyvin ohittamaan maitse ja jatkamme vielä hetken matkaa samaa rantaa kierrellen. Keskemmälle järveä ei meidän tee mieli lähteä vaan pysyttelemme lähellä rantaa, jossa pohjakin on näkyvissä.

Kuvassa yksi retkiluistelija kirkkaalla järven jäällä, taustalla puita ja aurinko kirkkalla taivaalla, jossa näkyy hieman pilviharsoa.
Luonnonjäillä reittiä kannattaa suunnitella etukäteen – karttasovellus auttaa hahmottamaan sijainnin ja välttämään riskialueet jäällä. Luistelu on aina turvallisempaa porukassa. Kuva: Milla Heikkinen

Käännymme lopulta takaisin kohti jo aiemmin valitsemaamme eväspaikkaa. Kun pääsemme takaisin tuon samaisen niemenkärjen toiselle puolen, kuuluu jäästä uskomaton ääni. Todella kova paukahdus – kuin tykillä ammuttaisiin. Se kaikuu ympäri isoa järven selkää ja vastapäisiä rantoja. Me emme kuitenkaan näe mitään. Hetken päästä perässämme tulee pariskunta luistellen ja kysyy hengästyneenä, mutta silmät tuikkien: ‘Näittekö äsken sen?’ ‘Minkä?’ kysymme.

Keskemmällä järveä jäät olivat liikkuessaan työntyneet railon kohdalla sellaisella voimalla toisiaan vasten, että lopulta paine kasvoi liian suureksi. Tämän luonnollisen ilmiön vuoksi jään reunat halkeaman kohdalla suorastaan räjähtivät ylöspäin nousten toisiaan vasten ja pärskäyttäen vettä korkealle ilmaan. Näky oli ollut vaikuttava. Ei ihme, että siitä syntyi niin voimakas, koko järven yli kantava ääni.

Vuokrattavat retkiluistimet on varustettu samanlaisilla siteillä kuin luistelusukset. Siteisiin kiinnittyvät siis suoraan luisteluhiihtomonot.

Unohtumattoman retkiluistelupäivän huipennus

Jatkamme matkaa lähemmäs kohti lähtöpistettä rannalle, jossa on juuri sopivan korkuinen töyräs istumiseen. Istuinalusta rantatörmälle ja voilá – juuri sopiva retkituoli on siinä. Jokainen kaivaa esiin istuinalustansa, termospullot, mukit ja herkullisia eväitä. Tarjolla on voileipiä, itse leivottuja pipareita ja minitorttuja herkullisella hillolla. Jokainen suupala maistuu taivaalliselta ulkoilupäivän jälkeen.

Eväistä ja upeasta auringonpaisteesta nautittuamme on aika suunnata takaisin kohti kotia. Päivä on niin upea, ettei sen haluaisi loppuvan lainkaan. Myös seuraavat päivät tarjoavat parastaan luistelijoille, vaikka jään päälle jo sataakin ensimmäiset pienet kerrokset lunta. Tuo päivä jää mieleeni ikimuistoisena ja ainutkertaisena kokemuksena. Muistan sen varmasti loppuelämäni.

Joinakin vuosina retkiluistelu ei onnistu säiden vuoksi välttämättä kuin muutamana päivänä. Pieni lumipeite jäällä ei vielä estä luistelua kunhan jää lumen alla on tarpeeksi tasainen. Kuva: Annika Varpe

Kun kelit alkavat vaikuttaa sopivilta kannattaa tehdä pieniä tiedusteluretkiä rantaan ja kysellä jäätilanteesta vaikkapa suoraan välinevuokraamoista. Retkiluistimia vuokraa Ylläksellä ainakin Sport Corner ja Äkäslompolo Sportshop. Vuokraamoista saa myös naskaleita. Tiedustele muita turvallisuusvälineitä erikseen tai varaudu ottamaan mukaan omat välineesi.