Lämpöasteiden ja auringonsäteiden tuoman energian myötä kesä on oivaa aikaa uusien asioiden opetteluun ja pitkään harkittujen harrastusten kokeiluun. Heinäkuussa järjestettävä Ylläs Outdoor Week tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tutustua uusiin lajeihin, herätellä vanhoja intoja tai vain nauttia luonnosta hyvässä seurassa.
Ensikosketus perhokalastukseen
Valjastin kevään ja alkukesän aikana kerryttämäni energiatasot ja ilmoittauduin pitkään haaveilemalleni perhokalastuskurssille. Kurssipäivän koittaessa astelen Jounin Kaupan liukuovista sisään ja suuntaan Ylläs Experiencesin luukulle, jonka eteen on kerääntynyt kymmenkunta ulkoiluvaatteisiin pukeutunutta henkilöä – selvästi kurssikavereitani. Joukossa on yksin tulleita, pieniä porukoita ja yksi pariskunta, joka jo sovittelee kahluuhaalareita ja -kenkiä takahuoneessa. Ohi kulkeva asiakas huikkaa kauppareissun lomassa, josko tuleville melontaretkille olisi vielä tilaa.
Kun kaikilla on varusteet päällä, jakaudumme kahteen autoon ja ajamme joenvartta pitkin varttitunnin verran kalapaikalle Äkäsjoen rantaan. Muoniosta Äkäslompolon läpi Äkäsjokisuuhun virtaava joki kätkee sisäänsä monipuolisen kalakannan. Vedestä voi löytää harjusta, jonka kalastuksessa on huomioitava 30–35 cm välimitta, sekä meritaimenta, joka on rauhoitettu – sitä ei saa ottaa edes kuolleena. Joessa elää myös muita tuttuja lajeja, kuten ahventa ja siikaa. Oppaamme mukaan kalakantatutkimuksissa on havaittu myös yksittäisiä lohenpoikasia. Äkäsjoella kalastukseen liittyy rajoituksia, joihin on tärkeää tutustua etukäteen. Näihin rajoituksiin voi perehtyä kalastuslupaa hankkiessa eraluvat.fi-sivustolla.
Veteen ei kannata sännätä suin päin
Siiman heittelyn lisäksi perhokalastuksessa olennaista on ympäristön havainnointi ja hetkeen laskeutuminen. Tarkkailemme hetken luontoa ja joen käyttäytymistä: näkyykö veden pinnassa kaloja tai niiden ravinnoksi käyttämiä hyönteisiä? Millaisia virtauksia joki muodostaa, ja missä näkyy tummempia syvänteitä tai seesteisempiä matalikkoja, joihin kalat voivat vetäytyä lepuuttamaan eviään?
Perhoguru ja kalastusoppaamme Jani Ollikainen näyttää mallia perhonheitossa. Vapa nousee ylös kello yhteentoista ja kallistuu takaviistoon olan yli katseen seuratessa liikettä. Siima heilahtaa muutaman kerran ilmassa, ja rennolla mutta määrätietoisella heitolla perho laskeutuu veteen. Vapa seuraa perhon lipumista virran mukana, samalla kun Ollikainen kerää siimaa ja tekee pieniä nykäyksiä toisella kädellä. Seuraavaksi pääsen itse kokeilemaan.
Hiljaisuuden hetkiä ja veden voimaa
Joen virran voimakkuus yllättää. Onneksi Äkäsjoen vedenkorkeus on heinäkuun puolivälin tienoilla maltillinen. Pohjan muodot ja kivet erottuvat helposti auringonpaisteessa kirkkaana liplottavan veden läpi. Kahlaaminen virtaavassa vedessä tuo sopivasti jännitystä muuten leppoisaan puuhaan.
Ohitseni, joen reunaa mukaillen, ui isokoskelo naaras vanassaan pari pientä tämän kesän poikasta. On upeaa päästä osaksi luontoa ja seurata hiljaa joen keskeltä, kuinka pienokaiset nousevat emonsa selkään huilaamaan. Viimeistään tässä vaiheessa on selvää, että vaikka reissulta ei tarttuisi mukaan ainuttakaan kalaa, ovat kaikki odotukseni retkestä ylittyneet moninkertaisesti.
Tunnit kuluvat siimaa heitellessä ja perhon lipumista seuratessa. Uppoudun touhuun niin, etten huomaa muiden kanssakalastajien jo kelanneen siimansa ja hivuttautuneen hiljalleen kohti rantaa.
Perhokalastuksesta voi nauttia ilman aiempaa kokemusta
Perhokalastuksessa harvoin on kyse pelkästä kalan pyynnistä, vaan se on luontoelämys siinä missä tunturimaisemissa patikointi ja metsäpoluilla pyöräilykin. Siinä yhdistyy moni kiehtova asia: luonnossa oleilu, siiman heittoon vaadittava tarkkuus ja kutkuttava tunne siitä, että kala voi napata milloin tahansa. Lajiin sisältyy myös sopivasti tekniikkaa, jonka harjoittelu ja hiominen tuntuu mielekkäältä ja palkitsevalta. Ei siis tarvitse olla kokenut kalastaja nauttiakseen perhokalastuksesta.