”Jo 11-vuotiaana kuvailin Husky Ranch Laplandin aineeseeni ’mikä minusta tulee isona’. Silloin en kuitenkaan tiennyt koirista vielä paljon – haaveilin malamuuteista”, kertoo Husky Ranch Laplandin toinen yrittäjä Juho Ylipiessa. Haave malamuuteista on vaihtunut alaskanhuskyiksi, joita ranchin pihassa asusteleekin jo nelisenkymmentä. ”Niiden kanssa on helppo työskennellä ja työmoraali on erinomainen”, Juho summaa koiriaan.
Keskustelun aikana kiinnitän huomioni pihan reunalla pyörivään laitteeseen. Se on kuin hevosten kävelytyslaite, mutta sen sisällä hölköttelee reilut kymmenen koiraa. Koiria kiinnostavat selvästi pihaan ilmestyneet vieraat ihmiset. Ne jäävät portille odottamaan häntä heiluen, kunnes pyörivä laite ohjaa koirat jatkamaan matkaa.
Kohta pyörä pysähtyy ja vaihtaa suuntaa. Koirat vaihtavat juoksusuuntaa tottuneesti laitteen mukana. Ranchin toinen yrittäjä Hanna Ylipiessa kertoo, että juoksusuunta vaihtuu automaattisesti kymmenen minuutin välein. Tällä varmistetaan, että lihakset pääsevät töihin tasapuolisesti. Koirat ovat hölkänneet laitteessa 1,5 tuntia, siis yhteensä 15 kilometriä – on siis aika lähteä töihin!
Valjakot valmiiksi
”Kannattaa seistä tässä reunassa, kun päästämme koirat vapaaksi. Ne tulevat aika vauhdilla eivätkä aina katso eteensä”, Juho varoittaa.
Vain hetken päästä pihan poikki ryntää joukko alaskanhuskyja innosta sekaisin. Voisi kuvitella, että 15 km hölkkä olisi karistanut pahimmat energiat, mutta näille koirille se oli vain kevyt alkulämmittely. Pahimpien hepuleiden jälkeen koirat löytävät luoksemme. Yksi kerrallaan puemme niille valjaat päälle ja kiinnitämme ne valjakkoon. Märiltä pusuilta ja vaativilta töytäisyiltä rapsutusten toivossa ei vältytä. Nämä koirat rakastavat ihmisiä.
Koira toisensa perään valjakko alkaa muodostua ja innostus kasvaa. Volyymitasot nousevat – koirat haluaisivat jo mennä. Pihan reunalla olevan senioriaitauksen huskytkin innostuvat valjakon rakennuspuuhista. Juho kertoo puolivitsillä, että senioriaitauksen ikäraja on K10. Tällä hetkellä kaikki neljä eläkeläistä ovat yli 11-vuotiaita. On liikuttavaa katsella, miten koko lauma elää mukana lähdössä.
Koska maa on sula eikä lunta ole, valjakkoa ajetaan kärryllä, ei reellä. Kärry painaa moninkertaisesti, joten koiria tarvitaan valjakkoon enemmän. Viiden henkilön kärryä vetää 12 koiraa. Hanna kehottaa meitä nousemaan kärryn kyytiin ja pitämään kiinni – alku voi olla vauhdikas. Vain hetkeä myöhemmin koirat saavat luvan juosta ja ne säntäävät matkaan. Haukku lakkaa ja tulee hiljaista. Koska lumi ei tasoita maan pintaa lainkaan, kaikki möykyt tuntuvat. Hihkumme innosta, kun kärry töyssähtelee läpi alun möykkyjen ja kuoppien.
Vauhdin hurmaa ja janoisia suita
Valjakko kaartaa läpi mäntymetsien. Sateen jälkeen maa on paikoin märkä eikä vesilätäköitä voi välttää. Nauramme, kun koirat yrittävät haukata vettä suuhun vauhdista. Vesi roiskuu kärryn reunoilla, mutta jotenkin me ihmiset pysymme kuivina. Edessä siintää jyrkkä kurvi. Koirat syöksyvät siihen jarruttelematta ja vatsanpohjassa tuntuu – tämähän on paljon villimpää kuin talvella!
Kohta Juho pysäyttää valjakon. Koirien läähätys kuuluu voimistuvana ja kielet roikkuvat pitkällä. On juomatauon paikka! Hanna jakaa koirille kupit ja täyttää ne vedellä. Kielet lipovat vettä jo ennen kuin se osuu kupin pohjalle. Pian koko valjakko makaakin maassa juoden ahnaasti vettä. Hengitysten tasaannuttua on aika jatkaa matkaa. Matka kotiin sujuu vauhdikkaasti ja kohta kotipihan portit jo näkyvätkin.
Valjakko pysähtyy pihaan ja nousemme kyydistä. Koirille tarjotaan vettä ja ruokaa ja ne päästetään jäähdyttelemään vapaana. Ei mene kauaakaan, kun ensimmäinen koira ilmestyy jalkoihin istumaan ja painautuu aivan kiinni. Kohta koiria on jaloissa kaksi, sitten kolme. Kädet eivät riitä rapsuttamaan kaikkia samaan aikaan. Hanna tarjoaa korvapuusteja ja nuotiolla lämmitetyä marjamehua: mustikkaa, puolukkaa ja kaarnikkaa kuulemma. Yksitellen koirat valuvat hiljalleen omiin aitauksiinsa lepäämään.
Pentuterapian vuoro
Juho avaa pentuaitauksen oven ja kuusi 11-viikkoista alaskanhuskya ryntää ulos tarhastaan. Ne juoksevat, leikkivät ja hyppivät vasten juuri niin riehakkaasti kuin kolmen kuukauden ikäisten pentujen kuuluukin. Kyykistyn silittämään koiria, mutta ymmärrän heti mokanneeni: kolme pentua ryntää hirveällä vauhdilla päin kisaillen huomiosta. Yksi nuolee kasvoja, toinen nappaa pipostani kiinni, kolmas hyppää vasten kaataen minut pepulleni maahan.
Pennuilla riittää rakkautta jaettavaksi. Pennuille tyypilliseen tapaan vain hetken päästä meno hidastuu ja kohta syliin kiipeääkin pieniä, unisia pentuja. Miten suurta sympatiaa voikaan tuntea samaa koiraa kohtaan, joka juuri järsi sormiani terävillä pentuhampaillaan. Ehkä pennut ovatkin siksi niin söpöjä – saavat kaiken sillä anteeksi.
Koiravaljakkoelämää myös kesällä
Husky Ranch Lapland on erikoistunut talvisin pidempiin koiravaljakkosafareihin, jotka toteutetaan pienryhmissä. Juho ja Hanna koirineen tarjoavat elämyksiä 10 kilometrin mittaisista lähiretkistä aina viikon mittaisiin seikkailuihin avotunturissa.
Lumettomaan aikaan tilalla järjestetään tarhavierailuja, joissa pääsee tutustumaan koirien arkeen ja elämään. Lisäksi sulan maan kaudella voi osallistua näille kärryajeluille, joissa pääset osaksi koirien treenejä. Tarjolla on myös räätälöityjä vierailuja erilaisille ryhmille ja yrityksille.
Kun koirien silmät loistavat innosta, ei ole väliä, onko maa lumen peitossa vaiko ei. Tämä kannattaa kokea itse!